Sano itsellesi kyllä

Moni meistä on mennyt läpi elämän olemalla mahdollisimman “helppo”, joku josta ei tarvitse huolehtia. Tunne siitä että omilla tunteilla ei ole merkitystä, muiden tunteet ovat jotenkin tärkeämpiä. Piilotamme tunteemme, ymmärtämättä sitä.

Kun on aina elänyt muiden toiveiden mukaan omien rajojen veto on vaikeaa. On tottunut siihen että joku muu vetää rajat ja asettaa raamit omasta puolesta. Ne on voineet olla ensin omat vanhemmat, koulu, opettajat, ystävät, puoliso jne.

Elämä kuitenkin opettaa jos on avoin oppimaan ja kuuntelemaan itseään. Olen itse joutunut ja saanut viime aikoina kohdata omaa vihaani uudella tasolla ja löytämään oman tahtotilan. 

Itsensä asettaminen etusijalle joka tilanteessa on opittava ja sisäistettävä kunnolla. Ja kun sen tekee niin huomaa ettei se maailma kaatunutkaan vaikka itse päästi taakoista irti. 

Juttelimme hyvän ystävän kanssa rajojen vetämisestä ja vihan purkamisesta sekä oman syyllisyyden kohtaamisesta. Hän kertoi vaikeasta äiti suhteestaan jossa juuri ystäväni omien rajojen vetäminen aiheuttaa äidissä vaikeita tunteita joka vaikuttaa heidän suhteeseen. 

Upea psykologi ja psykoterapeutti Johanna Pesola kirjoittaa pieneksi jääneistä vanhemmista instagram tilillään “Soultionstherapycoaching”. “Pieneksi jäänyt äiti uhriutuu, loukkaantuu ja syyllistää itseään sekä lastaan kun aikuinen lapsi tekee omia päätöksiä tai ottaa etäisyyttä.”

Pesola kirjoittaa että “pieneksi jääneellä äidillä hän tarkoittaa äitiä joka on itse joutunut kannattelemaan liiaksi omia vanhempiaan eikä ole tätä kipua kyennyt kohtaamaan. Tämän pieneksi jääneen äidin omat lapset ovat  joutuneet kantamaan häntä tunnetasolla. Aikuinen lapsi on oppinut että äidille ei saa sanoa ei, hän pelkää ilmaista todellisia tarpeita ja tunteitaan.”

Kun tällainen malli toistuu sukupolvelta toiselle, oman tahtotilan löytäminen, itsenäistyminen ja tuon perimän vihan purkaminen on haastavaa ja aikaa vievää. Mutta jos on avoin sille, elämässä tulee eteen tilanteita jotka haastavat kohtaamaan tätä piilotettua vihaa ja purkaa se kehosta kuormittamasta meitä.

Tunnetyöskentely on elämän mittainen “työ”. Ihanan ystävän sanoja lainatakseni “Silti ollaan kaikki epätäydellisiä ja mokaillaan, mut avoimesti asioita läpikäyden”.

Omista rajoista kiinni pitäminen arjessa voi näkyä esim. siinä että on sanoo ei puhelinmyyjälle joka yrittää myydä jotain jota ei halua, kantamatta siitä syyllisyyttä. Tai että pitää kiinni sen värisestä sohvasta jonka haluaa omaan kotiin vaikka puoliso haluaa toisen värisen. 

Vihan ja oman tahtotilan tunnistaminen lähtee siis ihan pienistä ja arkisista asioista. Missä sinä olet viime aikoina vetänyt omia rajoja ja pitänyt puoliasi?

Pidetään huolta pitämällä kiinni omista rajoista ja kuunnellaan itseämme, näin energiaa jää yli elämästä nauttimiseen!

Lempeydellä ja rakkaudella,

Christine